Tervetuloa takaisin muurahaisten maailmaan. Viimeaikaisilla vaelluksillamme törmäsimme kauniiseen ja toisinaan kiisteltyyn lajiin, joka on melko yleinen Euroopassa: Myrmica rubra, joka tunnetaan nimellä eurooppalaiset palomuurahaiset tai yleiset punaiset muurahaiset. Siihen liittyen annetaanpa nopea yleiskatsaus!

Eurooppalaisten palomuurahaisten, jotka tunnetaan tieteellisesti nimellä Myrmica rubra, tunnistaminen voi olla melko haastavaa, sillä ne ovat pieniä ja pesivät lehtien ja kivien alla. Nämä muurahaiset ovat tyypillisesti 4-5 millimetrin kokoisia, ja niillä on keltainen ja ruskea väritys, joka antaa niille erottuvan punertavan ulkonäön, mikä näkyy niiden latinankielisessä nimessä "Rubra", joka tarkoittaa "punaista".

Suorassa auringonvalossa nämä muurahaiset näyttävät kultaisilta ja hieman läpikuultavilta, kun taas varjossa ne saavat tummemman, pronssimaisen sävyn. Niiden ruumiissa on pään ja rintakehän välissä uurteita, jotka antavat niille ainutlaatuisen, lähes heimomaisen ilmeen.

Tarkempi tarkastelu paljastaa niiden pään kolmionmuotoisen muodon, jota koristavat kultaiset karvat ja pitkät, ohuet tähkät, jotka ovat niiden antennin ensimmäinen segmentti. Niiden teräväkantinen osa eli vyötärö on jaettu kahteen osaan, ja viimeinen solmu näyttää sulautuvan vatsaan. Itse vatsaa peittävät hienot, vaaleat karvat, jotka itse asiassa ulottuvat koko vartalolle. Lisäksi niiden jalat ovat vaaleammat kuin muu vartalo.

On tärkeää huomata, että näillä muurahaisilla on pistin, joten ne pystyvät puolustautumaan tehokkaasti. Vaikka ne ovatkin pieniä ja kiehtovia tarkkailla, niitä kannattaa käsitellä varoen.

Eurooppalaiset palomuurahaiset eli Myrmica rubra ovat kotoisin Euroopasta, ja ne viihtyvät lauhkeassa ilmastossa. Ajan myötä ne ovat levinneet Pohjois-Amerikkaan ja Japaniin, usein ihmisten kauppareittien kautta.

Tyypillisesti nämä muurahaiset suosivat märkiä niittyjä ja puutarhoja Länsi-Euroopassa. Niitä voi tavata myös metsissä, mutta se on yleisempää Venäjän ja Itä-Euroopan alueilla. Ne suosivat pesimistä kosteassa maaperässä lähellä jokia tai soita, eivätkä ne vaadi korkeita lämpötiloja elinkaarensa loppuunsaattamiseksi. Tämän sopeutumiskyvyn ansiosta ne selviytyvät yksinkertaisissa maakuopissa ja kestävät jopa lyhytaikaisia tulvia.

Nämä ominaisuudet tekevät Myrmica rubrasta potentiaalisen vieraslajin, sillä se kestää erilaisia olosuhteita ja perustaa nopeasti uusia pesäkkeitä. Koska ne ovat eurytooppisia, ne voivat elää monenlaisissa ympäristöolosuhteissa, mikä lisää entisestään niiden kykyä levitä ja menestyä.

Myrmica rubra -muurahaisen eli eurooppalaisen palomuurahaisen pesän löytäminen voi todellakin olla melko haastavaa!

Nämä muurahaiset ovat erittäin liikkuvia ja pystyvät tarvittaessa siirtymään nopeasti muualle, mikä on osoitus niiden vaikuttavista selviytymistaidoista. Ne ovat sekä polygynisiä että polydomisia, mikä tarkoittaa, että kussakin pesäkkeessä voi olla useita, tässä tapauksessa jopa useita kymmeniä kuningattaria, ja pesä voi sijaita useissa eri paikoissa.

Hiekkamaassa niiden pesät eivät yleensä ole metrin syvyydessä. Tavallisessa maaperässä ne kaivautuvat yleensä noin 20 cm maanpinnan alapuolelle, usein sammaleen, kivien tai lehtien alle, ja muodostavat pienten kammioiden verkoston. Vaikka niiden elinkiertoa tutkitaan edelleen, tiedämme, että niillä on ilmeisesti munia, toukkia ja myös alastomia nukkeja. Mielenkiintoista on, että toukat voivat pureskella, toisin kuin aikuiset muurahaiset, mikä auttaa niitä kasvamaan nopeasti kuluttamalla proteiinia. Toukkiensa ruokkimiseksi Myrmica rubra -muurahaiset metsästävät ja haaskaavat kuolleita hyönteisiä. 

Joitakin pesiä on havaittu muiden lajien, kuten Formica rufan, pesien läheisyydessä. Vaikka yhteiselo näyttääkin mahdolliselta, molemmat lajit ovat kirvojen kasvattajia ja saattavat toisinaan kilpailla kirvojen "karjan" torjunnasta. Myrmica rubra -muurahaiset keräävät kirvojen hunajamehua ja jakavat sitä sisarustensa kanssa trofalaxiksi kutsutun prosessin avulla.

Löysimme pesän elokuun puolivälissä, ja kuten näette, alate-muurahaiset (sekä uros että naaras) valmistautuvat neitsytlentoihinsa, jotka tapahtuvat Euroopassa elokuun ja syyskuun välillä säästä riippuen. Nämä muurahaiset talvehtivat lokakuusta maaliskuuhun 5-8 asteen lämpötilassa.

Kun Myrmica rubra -muurahainen kuolee luonnossa, sen sisaret kantavat sen ruumiin noin 3 metrin päähän pesäkkeestä ja jättävät sen sinne. Toisin kuin eräät muut lajit, ne eivät luo hautausmaita tai järjestäytyneitä jätteenkeräyspaikkoja.

Vaikka palomuurahaisilla on maine pistelystä ja ihmisten puutarhoissa pesimisestä, niillä on tärkeä rooli ekosysteemissä. Ne ovat elintärkeitä orgaanisen aineksen hajoamisen ja maaperän uudistumisen kannalta. Kun seuraavan kerran kohtaat näitä muurahaisia, yritä siis jättää ne rauhaan. Ja muistakaa, että niin houkuttelevaa kuin se voikin olla, älkää laittako jalkojanne tai sormianne liian lähelle niitä!